Suoraan valveilta selkouneen

SISU-tekniikat

Suoraan valveilta Ilmaantunut SelkoUni (SISU).
Wake Initiated Lucid Dream (WILD: Stephen LaBerge) .

Periaatteessa yksinkertaisin, mutta käytännössä vaativin selkounen kutomistekniikka on siirtyä suoraan valveilta uneen. Asia on yksinkertainen, koska tarvitsee vain nukahtaa pitäen mieli jatkuvasti hereillä. Hankalaksi asian tekee se, että koska olemme tottuneet nukahtamaan koko alkuelämämme ajan tiedottomaan uneen, niin tästä tavasta poisoppiminen voi olla keskittymistä vaativaa. SISU-tekniikoiden ideana on antaa kehon vajota uneen samalla kun pitää mielensä virkeänä ja hereillä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että mielelle keksitään jotain tekemistä, mihin keskittyä. Samalla annetaan kehon nukahtaa syvästi rentoutuneena.

Useimmille ihmisille paras ajankohta SISU-tekniikoiden harjoittamiseen on sellaiset hetket, jolloin mieli ja keho ovat saaneet jo levätä, mutta eivät ole liian pirteitä niin, ettei uni tule enää ollenkaan. Käytännössä tällaiset hetket ovat siis aamuyöstä herätessä unijaksoonsa tai esimerkiksi päivänokosten aikoihin. Aamuyöllä keho ja mieli ovat saaneet jo tarpeeksi lepoa, ettei vaivu liian nopeasti uupuneena tiedottoman unen syövereihin.

Nukahtamisen hypnagoginen vaihe

Joka yö, kun nukahdamme, mieli käy läpi niin kutsutun hypnagogisen (Hypnagogia: The unique state of consciousness between wakefulness and sleep. Mavromatis, A. London: Routledge & Kegan Paul. 1987), eli uneen johtavan vaiheen (kreikaksi hypnos=uni, agogeus=johtaa, viedä). Heräämisvaiheessa samat asiat tapahtuvat päinvastaisessa järjestyksessä. Tällöin ilmiötä kutsutaan hypnapompiseksi vaiheeksi (kreik. pompe=lähettää pois). Termiä hypnagogia käytetään monesti viittaamaan sekä nukahtamis- että heräämisvälivaiheisiin. Vaikka koemme nämä vaiheet jokaisella nukahtamisen hetkellä, emme yleensä kiinnitä niihin huomiota, koska olemme jo vaipuneet tavallisen unen tiedottomaan autuuteen. Hypnagogisen vaiheen ilmiöitä voidaan käyttää hyväksi tietoisessa nukahtamisessa kiinnittämällä niihin huomiota.

Lisäksi on hyvä tietää millaisia tuntemuksia ja aistimuksia hypnagogiseen vaiheeseen liittyy, sillä ensimmäisiä kertoja niiden läpi eläminen tietoisesti voi tuntua oudolta. Arkuus on kuitenkin turhaa, sillä mieli ja keho menevät näiden tuntemusten läpi joka yö useita kertoja aina kun havahdut hereille tai käännät kylkeä, etkä edes muista asiaa aamulla. Tuntemukset ovat siis tuttuja ja harmittomia, ja voit antautua niille luottavaisin mielin myös tietoisesti, jos olet tähän mennessä mennyt niiden läpi nopeasti ja tiedottomasti.

Vaikka hypnagogiseen vaiheeseen kuuluu monia unennäkemisen piirteitä, eroaa tämä vaihe kuitenkin laadullisesti ja fysiologisesti vilkeunen aikana nähdyistä unista. Hypnagogisen vaiheen unikuvat ovat yksinkertaisempia, staattisempia ja nopeasti vaihtuvampia kuin tavallisessa unessa havaitut pitkät ja kuvalliset kertomukset.

Oudot tuntemukset ja aistimukset

Nukahtamisen hypnagogisen vaiheeseen voi liittyä mm. seuraavia asioita:

Visuaalisia kuvia

Kaleidoskooppimaisia geometrisia kuvioita, liikkuvia pilvimäisiä värejä tai utua, kasvoja, hahmoja, eläimiä, esineitä, maisemia luonnosta; maisemia, joissa ihmisiä; kirjoituksia ja tekstejä. Nähtyjen kuvien ominaisuuksin kuuluvat muuttuvuus, itsenäisyys, epäyhtenäisyys ja mielleyhtymien puute.

Kuultuja harhoja

Hiljaisia kasvoja puhumassa, hiljaisia eläimiä, kuultuja lauseita, jotka eivät vaikuta unelta, rikkoutumisääniä, paukahduksia; räjähdyksiä, jotka tuntuvat tulevan pään sisältä; voi myös kuulla lausuttavan oman nimensä.

Tuntemuksia

Säpsähdyksiä, ylöspäin nouseva virtaus, sähköiskuja, puutumisen tunteita, paisumisen tunteita, kuin kylmää vettä kaadettaisiin pään päälle, kehokuvan muutoksia, laajentumisen tai kutistumisen tunne, painottomuuden ja kellumisen tunne, pyörimisen ja keinumisen tunne, putoamisen tunteeseen tapahtuva säpsähdys hereille. Joskus niskaa ja selkärankaa pitkin voi tuntua kulkevan voimakas sähkövirta, värinä tai tärinä siten, että tuntuu kuin koko keho tärisisi voimakkaasti.

Älä hätäänny näistä oudoista tuntemuksista ja aistimuksista, vaan antaudu niille täydesti. Tällaiset tuntemukset ovat merkkejä siitä, että olet jo lähellä täydellistä unitilaa ja antamalla niille periksi vaivut kaipaamaasi tietoiseen uneen. Kaikki nämä tuntemukset ovat siis normaaleja ja koet ne joka yö. Harvoin vain mielesi on niin hereillä, että olet onnistunut kiinnittämään niihin huomiota. Jos olet päässyt harjoituksissasi näin pitkälle, voit onnitella itseäsi, sillä tästä ei ole enää pitkä matka kokonaiseen selkouneen.

Unihalvaus

Eräs outo mutta myös joka yö koettu unitilan erikoisuus on unihalvaus. Jos siihen havahtuu yllättäen ja odottamatta voi liikkumaton tila tuntua ahdistavalta ja pelottavalta. Nukkuessa ja erityisesti unennäön aikana hermoimpulssien kulku selkärankaan ja lihaksiin estetään aivorungossa. Tämä tapahtuu, jotta emme satuttaisi itseämme näytellessämme tiedottomina unissa nähtyjä tilanteita. Luonto estää kehon loukkaantumisen halvaannuttamalla kehon silmiä lukuun ottamatta lähes täysin. Tällöin esimerkiksi juokseminen unessa ei saa uneksijaa juoksemaan alas sängystään huomaamattaan. (Tunnettu poikkeus on tietysti unissakävely, jossa kehon halvaannuttamismekanismin toiminta on muuttunut. Unissa kävely ja puhuminen tapahtuu tosin yleensä syvän unen vaiheessa, ei REM-univaiheessa, jossa unia ja selkounia tavallisemmin nähdään.)

Tietoista nukahtamista harjoitellessa voi joskus huomata, ettei pystykään liikuttamaan enää kehoaan sängyssä vaikka haluaisi. Tästä ei kannata hätääntyä, koska tilannehan on juuri se mihin selkouniharjoituksissa pyrittiin: keho on nukahtanut ja mieli on yhä hereillä. Voit rauhassa antautua tälle unihalvaukselle ja käyttää sitä ponnahduslautana unille, joita haluat nähdä.

Joillekin ihmisille unihalvaus on kuitenkin pelottava tilanne, sillä he pelkäävät hallinnan menettämistä ja halvaantumisesta seuraavaa avuttomuuden tunnetta. Vaikka unihalvauksessa silmälihakset voivat liikkua ja ihminen voi katsella ympärilleen sängyssänsä, on mieli jo puoliksi unessa. Tässä nukahtamisvaiheessa mieli on hyvin altis suggestioille ja kaikki pelot saavat helposti muodon, kuten painajaisissa tapahtuu. Eli koemme juuri sen, mitä eniten pelkäsimme.

Unihalvaus tilanteissa kansantarinat kertovat ns. vanhan akan hyökkäyksistä (old hag attack, incubus, succubus), joissa unihalvaus koetaan rintakehässä tuntuvana paineena ja ahdistuksena sekä hengitysvaikeuksina, kun rintakehän päällä näyttää istuvan vanha ruma akka, joka vaikuttaa kuristavan uneksijaa. Samassa tilanteessa kerrotaan modernina aikana tapahtuvan ns. ufo-sieppauksia, joissa ulkoavaruuden oliot nostavat halvaantuneen ruumiin alukseensa ja voivat tehdä sillä erilaisia kokeita. Kuten aina unissa, kaikki on oman mielikuvituksen tuotetta ja siten harmitonta. Jos ikinä löydät itsesi ahdistavista tilanteista, niin koeta hyväksyä ne sellaisenaan. Asiat tapahtuvat omassa mielikuvituksessasi, eikä niissä ole mitään muuta pelkäämistä kuin pelko itse, jonka uneksija luo omassa mielessään. Voit aina rauhassa rentoutua ja seurata tilanteen kehittymistä. Kehosi makaa turvassa sängyssä ja vain mielesi seikkailee mielikuvitusmaailmassa.

Unihalvaus menee pois itsekseen, yleensä muutamassa kymmenessä sekunnissa. Voit koettaa pysyä hereillä ja odottaa rauhassa halvauksen haihtumista yrittämällä liikuutta käsiäsi tai jalkojasi välillä. Toinen vaihtoehto on antautua tilanteelle kokonaan ja nukahtaa tietoisesti alkaen näkemään haluamiaan unia. Rentoudu ja ala seurata mitä tapahtuu. Unikuvat alkavat ilmestyä yleensä muutamassa minuutissa, ja voit astua selkouneen suoraan hereiltä.

SISU-tekniikkaan kuuluu

Syvä rentoutuminen
Tehtävä mielelle. (Jotakin keskittymistä vaativaa tehtävää mielelle)
Siirtyminen uneen

Tehtävä mielelle voi olla esimerkiksi:

Laskeminen “1 näen unta .. 2 näen unta ...”
Keskittyminen silmät kiinni näkyvään mustuuteen
Keskittyminen hypnagogisiin kuviin
Keskittyminen oman hengityksen ääneen tai tuntuun
Keskittyminen ääniin tai musiikkiin
Etu- ja keskisormen nopea naputtelu, kuin pianon koskettimilla
Pitämällä jotakin melua aiheuttavaa kämmenessä
Keskittyminen omaan innostuneeseen haluunsa nähdä selkouni
Mielen hiljentäminen

Seuraavaksi selostan nämä tarkemmin:

1. Rentoutumien

Keho on äärimmäisen rentoutunut silloin kun nukahtaminen tapahtuu. Yleensä kehon rentoutuminen tapahtuu automaattisesti ja huomaamatta, kun asettuu nukkumaan. Tietoisen nukahtamisen tekniikoissa tämä voi olla hankalampaa, koska rauhaton mieli saa helposti myös kehon kääntyilemään rauhattomasti. Siksi nämä molemmat, keho ja mieli, on hyvä rentouttaa mahdollisimman syvästi nukahtamisvaiheessa. Käytä jotakin lempirentoutumistekniikkaasi, kuten progressiivista rentoutumista nilkoista päälakeen tai jotakin muuta sellaista esimerkiksi liitteessä B kuvattua kolmen henkäyksen virtausrentoutusta . Useimmille ihmisille paras asento rentoutua SISU-tekniikkaa varten on selällään makaaminen, jossa on helpompi pitää mieli virkeänä antaen samalla kuitenkin kehon rentoutua syvästi ilman kolotuksia ja jännitteitä. Anna hyvän olon tunteen levitä kaikkialle kehoosi ja anna mielesi rauhoittua kehon mukana kiinnittämällä kehon rentoutumiseen huomiota.
Jos nukahdat helposti kun teet rentoutumisharjoitusta, niin rentoutumista kannattaa harjoitella päivällä pirteänä yrittämättäkään nukahtaa. Vaikka rentoutumisen kannalta nukahtaminen on hyvä asia, niin kun yritetään harjoitella tietoista nukahtamista, liian nopea nukahtaminen on haitaksi. Opettele rentoutumista siis ensiksi kun olet virkeä, vaikka istuma- tai lievässä noja-asennossa. Ota rentoutumisharjoitukset nukahtamisen yhteyteen vasta kun olet oppinut olemaan nukahtamatta liian nopeasti rentoutuessa.

2. Tehtävä mielelle

Valitse jokin seuraavista nukahtamisharjoituksista, joka miellyttää itseäsi ja tee sitä ainakin muutaman yön ajan jos et heti saa tuloksia aikaan.

Laskeminen. Helpoin, vaivattomin ja varmasti kaikille tuttu tapa on laskea itsensä uneen. Tämän tekniikan ongelma voi olla tylsyys – jos nukahdat huonosti, niin kuinka pitkään jaksat vain laskea numeroita eteenpäin? Siinä vaiheessa, kun menet monen sadan tai tuhannen kohdalla on ehkä syytä vaihtaa tekniikkaa. Monet kuitenkin hämmästyvät laskemisessa vaipuvansa uneen jo kymmenen tai parin kymmenen kohdalla. Joskus on väsyneenä niin tokkurassa, ettei ehdi laskea kuin pari numeroa, kun mieli jo vaeltaa muihin asioihin tai vajoaa tiedottomana uneen. Lukujen väliin kannattaa sanoa esimerkiksi: “1 näen unta .. 2 näen unta .. jne”, tai “1 olen unessa .. 2 olen unessa”, jotta laskemisen tarkoitus, eli tietoinen nukahtaminen, pysyy paremmin mielessä. Mikäli mielesi vaeltaa muihin aiheisiin, palaa lempeästi takaisin laskemiseen. Jatka joko siitä numerosta mihin muistat jääneesi tai aloita uudelleen ykkösestä. Tässä tekniikassa ei siis ole ideana laskea mahdollisimman isoon lukemaan, vaan pitää mieli virkeänä laskemisella siihen asti kunnes huomaa näkevänsä unta.

Keskittyminen mustuuteen. Tavallisesti, kun suljemme silmämme, luulemme maailman katoavan. Näin ei kuitenkaan ole, sillä näköaisti jatkaa toimintaansa. Ainoa asia, mitä näemme, on tosin vain silmäluomiemme tummuus tai mustuus. Tätä mustaa näkymää voidaan tuijottaa kunnes hypnagogisia- ja unikuvia alkaa ilmestyä. Tämä ehkä vaikuttaa vielä tylsemmältä kuin laskeminen mutta mustuudesta alkaa nousta jonkin ajan kuluessa hypnagogisia kuviota. Ennen näiden ilmestymistä mielen pitää hereillä ja valppaana mustaan tyhjyyteen tuijottaminen. Jos ei keskity todella näkemään mustuutta, niin mieli alkaa nopeasti harhailla ja nukahtaa huomaamattaan tiedottomuuteen. Mikäli mieleesi alkaa ponnahdella unikuvia anna niiden tulla ja siirrä huomiosi vähitellen mustuudesta kuvien ilmestymiseen. Mustuuden tuijottaminen ei ole itsetarkoitus vaan tapa siirtyä unikuvien keskelle itse uneen.

Keskittyminen hypnagogisiin kuviin. Edellä jo käsiteltiin hypnagogisten kuvien luonnetta. Kun nukahtamisvaiheessa niitä alkaa näkyä ja kuviot voimistuvat ja kehittyvät monipuolisimmiksi, niitä voi seurata mielenkiinnolla kuin mielen kaleidoskooppinäytöstä. Hypnagogisen vaiheen loppuosan näkymät alkavat jo muistuttaa unimaisemia tai hahmoja. Kun olet näin pitkällä, on olennaista, että maltat mielesi vielä hetken, etkä yritä astua unikuviin mukaan liian aikaisin. Anna itsesi pikemminkin passiivisesti imeytyä uneen mukaan, kunnes huomaat seisovasi unimaiseman keskellä ja pystyt toimimaan unessa. Jos yrität toimia aktiivisesti liian aikaisin, voivat hypnagogiset kuvat kadota, ja joudut aloittamaan alusta.

Keskittyminen hengitykseen ja ääniin. Ihmisille, joista visualisointi on tylsää tai vaikeaa, voi olla helpompi keskittyä muihin aisteihin. Kuuloaistilla voi kuunnella hengityksen kulkua sieraimissasi. Voit myös kuunnella ympäristön taustahälinää (kaupungissa) tai sitten soittaa stereoista musiikkia hiljaa taustalla. Monesti hypnagogisen vaiheen hallusinaatioihin kuuluu myös kuviteltua musiikkia, joka voi olla hyvin kaunista ja paljon selkeämpää kuin teknisten apuvälineiden avulla toistettuna. Hypnagogisia ääniä voi yrittää kuunnella, keskittymällä kuuntelemaan vaikka hiljaisuutta ja odottaen kuulevansa jotakin samalla rentoutuen.

Sormien naputtelu. Tämä kikka sopii nopeasti nukahtaville, joille muut temput unohtuvat heti nukahtamisen ensi hetkillä. Hitaasti nukahtavia tätä yrittäessä auttaa, jos on hyvin väsynyt. Naputtele fyysisiä sormiasi (esim. etu- ja keskisormea samassa kädessä) kuten soittaisit nopeahkossa tahdissa kahta säveltä pianon koskettimilla. Sormien liikuttelu pitää mielesi hereillä antaen kuitenkin muulle kehollesi mahdollisuuden rentoutua.

Esineen pitäminen kädessä. Pidä kädessäsi kämmen alaspäin lattian päällä esimerkiksi avain nippua tai jotakin muuta ääntä ja kolinaa aiheuttavaa esinettä. Kun nukahdat, putoaa esine lattialle ja heräät sen aiheuttamaan ääneen. Tämän harjoituksen avulla opit tunnistamaan hereilläolon ja nukkumisen välisiä hienovaraisia vivahteita. Näin opit tunnistamaan nukahtamisen merkit paremmin ja osaat varautua ja valmistautua odottamaan niitä. Tietoinen nukahtaminen on näin helpompaa. Harjoiteltuasi tätä, ja kun et enää nukahda liian helposti, voit pitää pelkää käsivarttasi pystyssä esim. kyynärpäästä taivutettuna tai sitten hieman koholla patjan päällä. Nukahtaessasi huomaat kun käsi putoaa tai kaatuu.

Keskittyminen innostukseen. Hyvä keino pitää itsensä hereillä on pohtia innostuneena mitä tekee unessa, kun on nukahtanut. Innostus painaa unitehtävän paremmin mieleesi ja on todennäköisempää, että alat tehdä asiaa heti seuraavassa unessasi ja tunnistat samalla unen. Pohdi tehtävääsi eri näkökulmista ja mieti kuinka tyytyväinen olet, kun onnistut toteuttamaan sen. Ideana on pohtia tehtävää viime sekunneille asti ennen nukahtamista. Jos alat miettiä jotain muuta, niin palaa lempeästi tehtävääsi ja anna muiden ajatusten haihtua.

Mielen hiljentäminen. Mietiskelymenetelmiä harjoittaneelle voi olla tuttua mielen hiljentäminen. Se on tehokas, mutta usein pitkällistä harjoitusta vaativa tapa keskittää mielensä ei-mihinkään. Mieli on tietoinen ja keskittynyt mutta tyhjä. Tässä tilassa voi rauhoittua ja olla vain hiljaa itsekseen. Mielen hiljentämisessä auttaa kehon rentouttaminen ja nämä kulkevat käsi kädessä. Mielen hiljentäminen nukahtamisvaiheessa on tehokas tapa ajautua selkouneen. Omien ajatuksien tarkkailu ja niistä irtipäästäminen ja hiljaisena oleminen vaativat suurta huomiokykyä ja tarkkaavaisuutta. Mielen on helppo pysyä hereillä kehon nukahtaessa taustalla kun kaikki huomio on keskittynyt hiljaisena pysymiseen. Toisaalta hiljentymistaidon oppiminen on huomattavasti hankalampaa kuin keskittää mielensä johonkin yhteen asiaan kuten edellisissä harjoituksissa.

3. Uneen siirtyminen

Suoraan hereiltä tapahtuva uneen siirtyminen on hankalampaa kuin unessa tapahtuva oivallus NISU-tekniikoissa. Tämä johtuu siitä, että joskus liian aktiivinen toiminta ennen unen varsinaista vakautumista saattaa johtaa unen päättymiseen ennen aikojaan. Anna siis unen tulla luoksesi pikemminkin kuin yrittäisit itse mennä uneen. Passiivisen odotuksen avulla pääset uneen sisälle helpommin katkaisematta sitä. Kuten hypnagogisten kuvien kohdalla todettiin, on parempi antaa unen alkaa tapahtua ympärillään kuin yrittää astua siihen itse liian aikaisin. Kun näet jo olevasi unimaailmassa ja se ympäröi sinua kokonaan, etkä vain näe kuvia silmiesi edessä, on helpompi alkaa toimimaan ja liikkumaan unessa.

Ruumiista irtautuminen

Tietoiseen nukahtamisen liittyy toisinaan ilmiö jota kutsutaan ruumiistairtautumis-kokemukseksi (engl. out of body experience, OBE). Tässä tilanteessa uneksija kokee esimerkiksi leijailevansa ylös sängystä, jossa teki tietoisen nukahtamisen harjoituksia. Hän näkee makuuhuoneensa ja ehkä myös itsensä nukkumassa sängyssä. Joskus kuvaelma on niin vakuuttava, että uneksija on varma leijailevansa aineettomana henkenä ilmassa ja pystyy läpäisemään seinät lentäen. Stephen LaBergen tutkimuksen mukaan suuri osa SISU-tekniikalla aikaan saaduista selkounista alkavat näin (Other Worlds: Out of Body Experiences and Lucid Dreams. Lynne Levitan and Stephen LaBerge, Ph.D. NIGHTLIGHT 3(2-3), 1991, The Lucidity Institute) . Olet tietysti vapaa tutkimaan unen mahdollisuuksia ja aineettomana henkenä olemisen todellisuutta. Voit esimerkiksi koettaa tehdä todellisuustestin lukemalla kirjahyllysi kirjojen selkämyksiä kahteen kertaan nopeasti peräkkäin. Tällaista ruumiistairtautumisen tilaa voi käyttää myös mahdollisuutena siirtyä haluamaansa selkouneen.

Tekniikoiden yhdistäminen

Nukkuessa, muistin avulla ja suoraan hereiltä indusoituja selkouni tekniikoita (NISU, MISU ja SISU) voi käyttää toisiaan täydentävästi. Päivällä voit tehdä todellisuustestejä ja kirjoittaa unipäiväkirjaasi poimien sieltä unimerkkejä. Aamuyöstä voit muistella edellistä untasi ja käyttää MISU-tekniikkaa unen kertaamiseen ja kuvittelemaan itsesi tunnistamaan uni unimerkeistä. Samalla kun nukahtaa uudestaan MISU-tekniikkaan, voi tarkkailla hypnagogisen tilan edistymistä SISU-tekniikoissa opetetulla tavoilla. Näin selkouniharjoitukset pysyvät mielesi taustalla jatkuvasti päivällä ja yöllä, kun harjoitusten tekemiselle on otollisin aika.

Kun sinulla on hyvää aikaa esimerkiksi viikonloppuna tai lomalla, ota itsellesi yksi tai useampi kokonainen yö ja aamu aikaa uniharjoituksiin. Päätä vakaasti illalla, että kirjoitat kaikki unesi unipäiväkirjaan ja pohdit niiden unimerkit läpi. Nouse puolitoista tuntia aikaisemmin kuin normaalisti (unijaksosi päättyessä) ja valvo aamuyöstä seuraavat puolitoista tuntia tehden haluamiasi askareita. Varmista, ettei kukaan häiritse sinua ja mene takaisin nukkumaan kun seuraava unijaksosi on alkamassa eli noin puolen tunnin päästä heräämisestä. Tee tällöin SISU-tekniikkaa ja nukahda tietoisesti. Useimmille ihmisille aamuyö on paras hetki harjoitella SISU-tekniikkaa.

« Takaisin aiheisiin
Unilaboratorioissa unitutkimuksen pioneeri, koehenkilönä toiminut Alan Worsley, jonka unista monet 1970-luvulla löydetyt asiat varmistettiin, harjoitti selkounien näkemiseen otollista elämänrytmiä7. Hän meni nukkumaan illalla ennen puolta yötä mutta nousi jo kolmelta yöllä. Hän valvoi seitsemään asti aamulla ja meni silloin unilaboratorioon, missä hänet kytkettiin eri mittalaitteisiin. Laboratorion työntekijät pitivät tästä, koska heidän ei tarvinnut valvoa öitä kerätäkseen tutkimusdataa. Alan alkoi nukkua ja näki unia ja selkounia muutaman tunnin, kunnes keho ja mieli oli saanut tarvitsemansa levon ja heräsi. Tietysti normaalia päivärytmiä noudattavien ihmisten on hankala käyttää tällaisia harjoitusaikoja. Viikonloppuna tai lomilla tällainen kiireetön elämänrytmi voi kuitenkin olla paras tapa lähteä seikkailemaan selkounien maailmaan. Lyhyen levon jälkeen myöhemmin aloitetun nukkumisen aikaiset vilkeunijaksot ovat huomattavasti pidempiä kuin alkuyöstä. Tällöin on paljon helpompi nähdä myös selkounia.